Opiskelua

Opiskelijoiden jako eri ryhmiin tapahtuu melko pian saapumisen jälkeen pidettävän tasokokeen tulosten mukaan. Itse kertasin kielioppia, mutta kokeessa huomasin, että sanaston tuntemisella on myös suuri merkitys  kokeen suorittamisen kannalta (tentissä oli ainakin minulle melko paljon vierasta sanastoa). Tasokoe koostuu sekä kirjallisesta, että puhekokeesta (ei vaikea lainkaan). Itse asiassa, vaikka koetta jännittääkin, niin turha stressata sen enempää siitä, sehän vain mittaa mille tasolle sinut sijoitetaan.

Kun kokeen tulokset ovat saapuneet ja opetus melko pian sen jälkeen pyörähtää käyntiin,  niin ensimmäisen viikon aikana kannattaa kuulostella sopiiko taso itselle vai ei. Mikäli vähänkään tuntuu siltä, että taso on liian helppo/vaikea, kannattaa vaihtaa toiselle tasolle. Vaihto ON tehtävä ensimmäisen viikon aikana, koska sen jälkeen tasokurssia ei enää pysty vaihtamaan. Itse huomasin, että tasokokeen mukainen kurssi tuntui liian vaikealta niiltä osin, jotka jo etukäteen tiesin omiksi puutteikseni (kuuntelu ja puhe). Päätin vaihtaa alemmalle tasolle.  Kun kävin kokeilemassa edellistä tasoa ja siitä vielä vähän alempaa, huomasin, että tasojen väliset erot ovat suuret, mutta löysin itselleni sopivan tasokurssin. Tasojen välillä ei siis voi valita itselleen sopivaa tasoa sen mukaan mitkä ovat omat vahvuudet ja heikkoudet kielen suhteen (jos siis puhe on heikkotasoinen niin sitä ei voi valita aloittelijoiden tasosta ja muita kursseja ylemmältä tasolta). Tasokurssi on kokonaisuus (yksi paketti, jossa ei ole eri vaihtoehtoja eri tasoista), jonka mukaan opiskellaan. Mielestäni tämä on pienoinen puute (miinus).

IMG_7954 (2)

Jokaiselle tasolle on oma ryhmänsä, jolle on määrätty oma luokkahuone. Joillakin ryhmillä voi olla sama opettaja, mutta pääsääntöisesti opettajatkin ovat eri opettajia. Opiskelua on päivittäin kahdeksasta puoli kahteentoista, jonka jälkeen opiskelijat menevät kampuksen eri kanttiineihin ja ruokapaikkoihin syömään lounasta. Silloin tuntuu, että koko kampus on liikkeellä.

Opetus tapahtuu kiinaksi ja joko ymmärrät tai et mitä opettaja puhuu. Se on myös yksi mittari siitä, onko taso sinulle oikea vai ei. Harvoin opettaja selventää sanomistaan englanniksi, mutta joskus kuitenkin. Jos oppilaat eivät ymmärrä jotain termiä, ainakin jotkut opettajat pyrkivät avaamaan sen kiinankielellä. Opettajat ja heidän opetustyylinsä ovat erilaisia, kuten meillä Suomessakin. Kurssin alussa opiskelijat aika usein kyselivät toisiltaan esim. kotiläksyistä kun emme aina ymmärtäneet mitä tuli läksyksi.

WeChattiin perustettiin tasokurssille oma ryhmä keskinäiseen viestittelyyn. WeChat on myös opettajien yhteydenpitoväline esim. kotitehtävien jättämistä varten tarvittavien linkkien lähettämiseen tai PPT kalvojen jakamiseen sekä muun informaation lähettämiseen. Siellä myös oppilaat voivat esittää opettajille kysymyksiä jos on ongelmia.

Se mitä kritisoimme esim. puheopettajan kohdalla oli se, että emme koskaan saaneet palautetta lähettämistämme tehtävistä, mutta siitä huolimatta jouduimme tekemään ne joskus uudestaan, vaikka emme tienneet mikä niissä mahdollisesti oli pielessä. Se oli välillä turhauttavaa. Tästä saatoimme antaa palautetta opettajista tehtävässä arvioinnissa kurssin loppupuolella. Comprehensive reading – opettaja puolestaan oli sekä ihmisenä, että opettajana a i v a n  m a h t a v a persoona. Kaikki pitivät hänestä, koska hän selitti, vaikka kuinka monta kertaa, jos jokin asia ei ollut selvä oppilaille ja lopuksi vielä kysyi omaan hidastelevaan tapaansa pilke silmäkulmassa 明 白 了 吗? Tämän lisäksi hän myös selitti meille mikä joissakin kirjoitusmerkeissä oli äänne- ja mikä merkityssisältö. Tällä tavalla merkkien oppiminen tuli elävämmäksi ja ne oli helppo muistaa ja oppia.

Joulun aika ei tehnyt poikkeusta opiskeluun. Vaikka Kiinassa on kristittyjä ja kaupoissa on joulukoristeita kaupan, niin länsimainen joulun vietto ei täällä näkynyt muutoin kuin siten, että asuntoloihin tuotiin muovikuuset koristeineen ja joulupukki julisteita liimattiin ikkunoihin. Tunnit jatkuivat joulusta huolimatta ihan normaalisti. Joulun lähestyessä ja sen jälkeen oli huomattavissa jonkinasteista opiskeluväsymystä opiskelijoiden joukossa. Väki väheni aamutunneilla. Tosin osa opiskelijoista vilustui, koska ulkona oli kylmä ja sisällä luokkahuoneessa oli myös kylmä – ilmastointilaite ei toiminut. Opiskelijat ja jotkut opettajistakin olivat tunneilla päällystakki päällä (kuvat eivät ole siltä ajalta)

Läksyjä ei ole määrällisesti paljon ainetta kohden päivittäin, mutta kyllä niidenkin tekemiseen iltaisin menee oma aikansa. Esim. kirjoitustunnille on joka kerraksi kirjoitettava opettajan antamasta aiheesta essee (kerran viikossa). Kaikki kirjoitustuntien esseet palautettiin opettajalle tarkastusta varten ennen lopputenttiä. Kannattaa siis tehdä esseet ajallaan, ettei tule kauheaa rypästä sitten tehtäväksi, kun kurssit alkavat olla päätöksessään. Haastavin kurssi mielestäni oli puhekurssi, koska siellä opittuja puheilmaisuja ei useinkaan käyty lävitse ennen tehtävien antamista vaan vasta jälkikäteen (jos kaikkia silloinkaan). Puheilmaisujen etsiminen tehtävien tekemistä varten oli joskus työn ja tuskan takana, koska niitä ei vaan yksinkertaisesti löydy netistä. Ei siis voinut mitenkään olla varma siitä, miten ilmaisuja käytetään. Monesti oppikirjan tehtävien tekemistä varten annettiin tunnilla myös jonkun verran aikaa ja sen jälkeen mentiin pikamarssia tehtävät lävitse. Ei kovin hedelmällinen tapa oppimisen kannalta. Siksi otin tavaksi tehdä tehtäviä jo etukäteen siltä osin kuin mahdollista. Lisäksi katsoin jo valmiiksi myös esim. lukemis-kurssin kappaleita, koska niidenkin tehtävät tehtiin melkoisen nopeasti tunnilla. Ei siinä ehtinyt kovin kauaa miettiä ja pähkäillä eri vaihtoehtoja. Kun kappaleissa on lisäksi kuitenkin jonkun verran uutta sanastoa opeteltavaksi, niin etukäteen tutustuminen kannattaa. Töitä saa siis tehdä.

Lopputentit tulevat kuitenkin eteen melko pian, vaikka aluksi tuntuu, että ne ovat jossain kaukana tulevaisuudessa. Lopputenttejä varten kannattaa panostaa lukemalla ja kertaamalla tunneilla käytyjä asioita. Lopputentit eivät välttämättä ole välitentin toistoa. Tenttien tekemistä helpottaa myös, jos on tehnyt joka kerraksi annetut tehtävät, lukenut kappaleet ja opetellut kielioppiasiat. Sekä opetellut läpi käytyjen kappaleiden kirjoitusmerkit.

IMG_9865 (2)

Meillä ei ollut kovinkaan paljon pistokokeita merkeistä, mutta sekä väli – että lopputenttiin tulee ”merkkisulkeiset”, joten kirjoitusmerkit kannattaa opetella hyvin ja harjoitella niiden kirjoittamista. Merkkejä on paljon opeteltavaksi, mutta niistä kysytään kuitenkin vain ehkä noin 5 -10 % tenteissä. Opeteltavia merkkejä kertyy eri aineista yhteensä hyvinkin 500 ja ylikin / tentti.

Voitko kuvitella, että Suomessa osa luennosta käytettäisiin esim. jouluenkelin taittelemisen opetteluun? Kiinassa sekin on mahdollista. IMG_9870 (2)

Puheopettaja ihastui opiskelijatovereille jouluna tekemääni paperienkeliin niin, että halusi koko luokan opettelevan sen tekemisen joulun jälkeen. Heillä kun Kiinassa ei ole sen kaltaisia juttuja, niin hän oli aivan ihastunut siihen.
Korealaistyttö puolestaan teki koko luokalle Petteri Punakuonon pää -joulutervehdyskortin. Comprehensive opettaja taisi olla ainoa opettajista, joka jakoi kaikille oppilaille joulukortin.

Me puolestamme teimme jokaiselle opettajalle kiitoskorttikollaasin.

IMG_0042 (2)

Meidän tasoryhmämme koostui japanilaisesta, costaricalaisesta, malawilaisesta, zimbabwelaisista, irlantilaisista, liettualaisesta, saksalaisesta, venäläisestä, korealaisista ja suomalaisesta opiskelijoista. Ryhmähenki oli todella hyvä ja auttavainen. Itse viihdyin ryhmässä ja sopeuduin ryhmään hyvin heti siitä lähtien kun liityin ryhmään (iästäni huolimatta). Tunsin kuuluvani joukkoon.

Joidenkin opiskelijatovereiden kanssa kävimme läheisessä ostoskeskuksessa shoppailemassa ja vierailimme Kesäpalatsissa.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Kampuselämää

Kampusalueen hahmottamiseksi kampusalueella kannattaa kävellä ja katsella. Sekä tutkia alueen karttatauluja. Sekin on vain hyvää itsensä harjaannuttamista kiinankieleen. Kampusalueella on paljon muistokiviä ja patsaita (esim. 吴玉章:n Wú Yùzhāngin muistokivi läntisen portin lähellä; Wú Yùzhāng (1878 – 1966) oli kirjailija, opettaja ja kommunistipoliitikko) . Luonnontieteiden rakennuksen (博物舍官) seinäfriisi on todella hieno ja vaikuttava.

Kampusalueella on paljon puistoja ja istutuksia. Kampusalueella asuu myös muita asukkaita kuin opiskelijoita. Kampus on aamupäivisin unelias, mutta tuntuu heräävän henkiin aina iltapäivisin ja iltaisin kun luennot ja työpäivä ovat ohitse. Kaiuttimista raikaa musiikki ja kiinankielinen puhe. Keskuspuisto ja urheilukentät (yleisurheilu-, tennis- ja koripallokentät) ovat kampuslaisten ”olohuone”, johon keräännytään viettämään aikaa ja juttelemaan tuttujen kanssa.  Kaikki kerääntyvät paikalle vauvasta vaariin. Yllätyksekseni jopa 32°C:n helteessä yleisurheilukentällä oli väkeä liikkumassa. Nälkäisille on tarjolla monta kanttiinia, ravintolaa ja ”nakkikioskia”. Kampusalueen ulkopuolelta löytyy lisää.

Kuhinaa kuin muurahaispesässä syntyi silloin, kun yliopiston varsinaiset opiskelijat saapuivat asuntoihinsa. Vanhemmat olivat saattamassa jälkikasvuaan opintielle. Matkalaukkuja ja pahvilaatikoita kannettiin autoista asuinrakennuksen ulkopuolelle. Markkinatorilta käytiin ostamassa patja, iso termoskannu, pesuvati, pyyhkeitä yms. elämiseen tarvittavia tavaroita. Skoottereita vesipulloineen pörräsi asuinalueella. Tunsin olevani etuoikeutettu varsinaisiin opiskelijoihin verrattuna. Olihan minulla sentään jo patja ja petivaatteet koulun puolesta. Ja vaikka留学生公寓官3号楼 (International Students Building No 3) aluksi vaikutti vaatimattoman karulta, on se huomattavasti parempikuntoisen näköinen kuin varsinaisten opiskelijoiden rakennukset eteläisellä asuinalueella.

Aluksi kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia. Eikä oikea vastaus löydy aina käteen annetuista vihkosista. 国家学生公寓住宿服务指南  (Accomodation Service Guide):n mukaan: 1) vaatteiden pesua varten tarvittavan kortin yleistä pyykinpesukonetta varten voi ostaa ISO:n tiskiltä (1. kerralla 40元käteisellä (sis. 10元:n pantin ja 30元pesuaikaa, vanha kortti vaihdetaan ISO:n tiskillä uuteen 30元käteismaksulla; pantin saa takaisin, kun korttia ei enää tarvitse  lisäksi vanha kortti pitää palauttaa).  2) Pesukortinlukijan voi ostaa Rakennus no 1:n tiskiltä (minkä ihmeen pesukortinlukijan???). Lopulta selvisi, ettei mitään kortinlukijaa tarvita. Se on jo pesukoneen vieressä seinässä kiinni. Mitään ohjeita yleisen pyykinpesukoneen käytöstä ei myöskään missään ole näkyvillä. Siinä sitten kieli poskessa ihmettelet, miten homma oikein toimii. Taas kysyt toisilta opiskelijoilta tai viime kädessä virkailijoilta miten korttia oikein käytetään怎么用洗衣卡? Ohjekirjasen mukaan korttia voi vilauttaa kortinlukijassa 1-4 kertaan, jolloin vilautusten lukumäärällä valitaan pesuohjelma. Ei toimi näin. Korttia on vilautettava tasan 4 kertaa, jolloin pesukone vasta alkaa toimia. Todettu ensimmäisellä pesukerralla, kun virkailijan neuvon mukaan vilautin korttia 3 kertaa (normaali pesu) ja puolen tunnin päästä menin katsomaan olisivatko pyykit jo valmiit. Eivät olleet – mitään ei ollut tapahtunut.  Kun vilautin korttia vielä kerran, niin johan lähti kone hyrräämään. Ei kun odottamaan uudestaan 45 min.

IMG_8422

Pesukonetta  itsessään ei tarvitse mitenkään säätää (ei missään mainintaa tästäkään). Kaikki hoituu yksinkertaisesti laittamalla pyykit koneeseen ja pesujauhetta perään – näyttää sille olevan rummun reunassa pieni tila, johon sitä voi ujuttaa. Rumpu kun on vaakatasossa. Se lämmittääkö kone pesuveden on vain arvailujen varassa.  Lopuksi kansi kiinni ja kortin vilautukset kortinlukijan edessä. Siinä koko homma. Juju piileekin siinä, että sinulla on pyykinpesukortti, tunnistat kortinlukijan (se on se harmaa mötikkä seinässä, jossa on digitaalinäyttö) ja tiedät miten pesukorttia käytetään, sekä sen, ettei pesukonetta itsessään tarvitse mitenkään ohjelmoida.

Entäpä roskat? Mihin ne viedään? Havainnoinnin tuloksena sain selville, että huoneessa olevat roskakorit voi työntää huoneen oven ulkopuolelle tai roskapussit voi viedä käytävän roskisten viereen, jos ne täyttyvät ennen virallisia tyhjennyspäiviä. Samoin siihen viedään tyhjät vesipullot, take away ruoan roskat yms. Siitä ne sitten häviävät (aluksi oudoksutti moinen tyyli, mutta ihmeen nopeasti silmä tottui roskakasoihin käytävällä). Huoneiden roskikset tyhjennetään kahdesti viikossa (ke/to ja la; tosin joskus päivät vaihtelevat); uusi roskapussi laitetaan tai roskis vain tyhjennetään ja vanha pussi laitetaan takaisin (riippuen sen siisteydestä). Hätäpäissäni olin jo ostanut roskapusseja, kun en tätä tiennyt. No kyllä niille löytyy muutakin käyttöä. Kylpyhuone siivotaan pintapuolisesti ainakin kerran viikossa; lattia pestään ja vessanpytty, sekä lavuaari pyyhitään). Kysymys, joka ei vielä ole saanut vastaustaan on petivaatteiden pesu. Käsikirjasen mukaan ne tulisi pestä kahdesti kuukaudessa. Kysymys kuuluukin pitääkö ne pestä itse vai pestäänkö ne talon puolesta? Petivaatteita (pussilakana, lakana ja tyynyliina) kun ei ole kuin yhdet valmiina sängyssä. Ratkaisin asian ostamalla toisen satsin petivaatteita varmuuden vuoksi. Alakerrassa on kyllä jonkinlainen pyykinkuivatushuone, mutta tähän mennessä en ole nähnyt kenenkään kuivaavan pyykkejään siellä. En tiedä oliko sallittua vai ei, mutta vein sieltä omaan huoneeseeni yhden pyykinkuivatustelineen. Olen nähnyt niitä muillakin olevan huoneissaan. Joten tapana on kuivata pyykit omassa huoneessa (paitsi kesällä jotkut veivät pyykinkuivatustelineensä pihalle).

IMG_8570

Petivaatteiden kanssa siinä onkin taiteilemista. Pesuhuoneen suihkuverhon tanko on oiva apu siihen ongelmaan. Siihen voi ripustaa myös farkut kuivumaan hengarissa. Lisäapua saa, kun hommaa pyykkipoikia, joilla voi ripustaa pyykit pyykinkuivatustelineeseen.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Alkuhässäkkää

International Culture Exchange Center (ISO; jossa sijaitsee International Students Office (人民大学留学生办公室) -rakennus näytti aluksi melko vaatimattomalta ulospäin, kun näkyvissä oli vain harmaata betonia, mutta sisääntuloaula on siisti ja valoisa. Mitä aikaisemmin tulet kirjautumaan sisään asuntolaan, sitä paremmat mahdollisuudet sinulla on välttyä ruuhkalta asumisen rekisteröinnissä. Jono kiemurtelee päivällä jo sisääntuloaulaan. Kaikki virkailijat eivät kuitenkaan ymmärrä ja puhu englantia.

 

Jonotukseen ei ole mitään jonotusnumerolla toimivaa systeemiä, vaan ensin toimistoon tulleet istuvat siellä oleville penkeille ja ”jono” penkeillä siirtyy aina sitä mukaa eteenpäin kun edellinen siirtyy asiointitiskeille. Aina siihen asti, kunnes tulee oma vuoro siirtyä ensimmäisten virkailijoiden luokse. IMG_8382 (2)Kukaan ei opasta mitä toimistossa tapahtuu tai miten siellä on toimittava. Sitä vain havainnoi miten edellä olevat toimivat ja miten homma hoituu. Asumisesta käteisellä maksettavan pantin 300元 ja vuokran (mikäli maksat koko asumisajan vuokran kerralla – käteisellä) maksukuitti on pantava talteen, koska sillä ”lunastetaan” pantti lähtiessä.

IMG_8399 (2)Mikäli et asu ISO rakennuksessa saat lopulta käteesi lapun, jossa määritellään missä rakennuksessa asut (kaiketi?). Lapun annat sitten sen rakennuksen, jossa tulet asumaan, vastaanottovirkailijoille. He tarvitsevat passikuvasi omaa rekisteriään varten (kansiot, joissa jokaisen rakennuksen asukkaista on henkilökortti). He antavat sinulle huoneesi avaimen ja mahdollisesti kantavat laukkusi sinne. Päästä pyörällä allekirjoitat vielä huoneessasi eteen annetun kalustoluettelon, joka mennään pikavauhtia lävitse. Tuskin ehdit miettiä (tai ymmärtää) mitä lapussa luki (tietysti kiinaksi).

Lopulta seisot yksin huoneessasi avain kädessä, päästä pyörällä. Vihdoinkin perillä. Huone on siisti ja valoisa sekä varustettu wc/kylpyhuoneella, mikä on iso plussa. Sänky on hieman kovahko, mutta hyvä nukkua. Tyyny on myös hyvä.

Kun alat purkaa laukkujasi, arki astuukin jo kuvaan mukaan. Kaapeissa (vain tankokaappeja; ei lainkaan hyllyllistä kaappia) ei ole hengareita, eikä wc:ssä paperia, eikä käsipyyhettä. Hanavettäkään ei sovi juoda. Ensitöikseen on siis suunnattava kauppaan ostoksille.

ISO-rakennuksessa ja Rakennus no 1:ssä on pikku kioski, josta voi ottaa kaikenlaista päivittäistavaraa, kuten wc-paperia, keksejä, nuudeleita, muffinsseja, suolakeksejä, leipää, hengareita, vettä, limsaa, mehua ja muita juomia sekä kaikenlaista muuta pientä. Vastaa ehkä meidän R-kioskia hieman laajennettuna. Vesiä on monenlaisia. Suosituin lienee punaetikettinen农夫山泉 (Nongfu spring)  4 l vesikanisteri. Mikäli haluaa laajentaa tavaravalikoimaa, on lähdettävä kampusalueen ulkopuolelle etsimään supermarkettia, koska näistä kampusalueen kioskeista ei saa lautasia, lusikoita, laseja, kuppeja, vedenkeittimiä, jatkojohtoja, kaakaota, kahvia tai teetä, sokeria, hunajaa yms. yms. tarpeelliseksi huomattua tavaraa.  Edellä mainittuja ei myöskään saa kampusalueen pienistä kaupoista, joista kyllä saa pyykinpesuaineita, ehkä pesuvateja ja samoja päivittäistavaroita kuin rakennusten kioskeista sekä hedelmiä, kyniä, kosteusvoiteita yms. Joissakin voi olla maitohylly.

Opiskelijaksi rekisteröintipäivänä ajattelin olla ajoissa – heti kello 9, kuten se oli annetussa ensimmäisen viikon ohjelehtisessä määritelty. Kun saavuin vähän yhdeksän jälkeen paikalle (Room 1102; N:o 1 Teaching Building) oli tupa jo täysi ja puheensorina nousi kattoon asti. Vaikutelma oli kaoottinen. Selkeää ohjattua johdonmukaista ohjausta opiskelijoille ei ollut siitä mitä tilaisuudessa tapahtuu. Sitten joku paikalla olevista Renminin opiskelijaohjaajista neuvoi istumaan luentosalissa jollekin tyhjälle paikalle. Sen jälkeen joku kysyi, olenko jo täyttänyt rekisteröintilomakkeen. En ollut. Lisäksi kysyttiin, olenko ostanut puhelinkortin. En ollut. Siitä minut sitten ohjattiin salin toisella laidalla olevalle puhelinkorttien myyntipaikalle. Kohta olinkin jo China comin sim-kortin onnellinen omistaja (200元 in cash). Puhelinnumeron sain itse valita nenän eteen työnnetystä listasta. Otin puhelinnumerosta varmuuden vuoksi kuvan (unohtaisin sen kuitenkin heti) – sitä tarvittiinkin rekisteröintilomakkeen täyttämisessä. Sillä aikaa olin menettänyt istumapaikkani.

Kun olin täyttänyt rekisteröintilomakkeen, odotin mitä seuraavaksi tapahtuu. Odotin, odotin, odotin ja odotin. Itse asiassa koko rivi odotti. Homma rullasi eteenpäin riveittäin. Riville annettiin aina kerrallaan lupa siirtyä luentosalissa alaspäin seuraavalle riville. Ja taas odotettiin lupaa siirtyä. Aika kului. Lopulta päästiin siihen vaiheeseen, että rekisteröintilomakkeeseen sai liimata mukana tuodun passikuvan. Sen jälkeen rekisteröintilomakkeet kerättiin ja annettiin eturivissä istuville virkailijoille, jotka ilmeisesti tarkistivat tiedot tietokoneelta (ihan tarkkaa selvyyttä ei tullut mitä tapahtui) ja lomake palautettiin takaisin, jonka jälkeen sai siirtyä virkailijoiden luokse ojentamaan lomakkeen taas heille. Viimein sai luvan siirtyä eteenpäin seuraavaan vaiheeseen, joka oli pakollisen vakuutuksen ostaminen (300元/ 6 kk in cash; 600 元 / vuosi).  Seuraavaksi skannattiin WeChat QR-koodi.  Tämä siksi, että kaikki tiedonannot (ISO) tapahtuvat WeChatin kautta opiskelijoille. Sen kautta lähetetään myös lomakkeita yms. liitteitä. WeChat on ehdoton media Kiinassa (lataa se ennen tuloasi puhelimeesi). Kaikki kysyvät onko käytössäsi WeChat – saanko skannata QR-koodisi? Sinne myös perustetaan oman luokan tiedonantoja varten luokan oma ryhmä. Sitä kautta opettaja voi myös lähettää linkkejä kotitehtävien palautusta varten (tämä onkin sitten ihan oma juttunsa). Lisäksi sitä voi käyttää maksamiseen. Viimeisenä vaiheena oli vielä nettirekisteröinti, johon tarvittiin passin numerosarjaa. Pieni varoituksen sana: Kun netti aukeaa kannattaa käyttää saatu data-aika opiskelijakorttia varten tarvittavan passikuvan lähettämiseen annettuun e-mail-osoitteeseen, koska myönnetty data-aika on todella kortilla! Muutoin joutuu käyttämään puhelindataa kuvan lähettämiseen sähköpostilla. Sen jälkeen vasta kannattaa surffailla netissä. Pääsin pois rekisteröintitilaisuudesta vähän ennen kello kahtatoista.

This slideshow requires JavaScript.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Retrospect

Olen jo hieman varttuneempi suomalainen Aasian tutkimuksen opiskelija Helsingin yliopiston Maailman kulttuurien laitokselta, pääsuuntalinjana Kiina. Opiskelu Kiinassa on osa maisteriopintojani. Professorin sanoin ”ilman käyntiä Kiinassa tätä ainetta ei voi opiskella”.

Onhan se tietysti totta, että tutustumalla kiinalaiseen elämäntapaan ja kulttuuriin on kiinalaisen ajatusmaailman sisäistäminen helpompaa ja sitä kautta mahdollisesti monet kirjoitusmerkkienkin kiemurat avautuvat ja idiomit muuttuvat järkeenkäyviksi. Pitää siis ajatella ja toimia kuten kiinalaiset (入乡随俗).

Näin jälkeenpäin katsottuna hakuprosessi sujui mallikkaasti ja nopeasti. Vaikka vuoden alussa tuntui siltä, että vaihtoon lähtöön on vielä pitkä aika, niin kesän kuluessa sitä alkoi todella ymmärtää lähdön olevan pian käsillä ja totisinta totta.  Viisumin hakeminen Kiinan suurlähetystöstä oli yksi etappi, joka toi lähtöä yhä lähemmäksi. Lähetystöön pääsi onneksi kätevästi Helsingin rautatieaseman edestä lähtevällä bussilla no 16 (Korkeasaari). Pari viikkoa ennen lähtöä olivat täynnä viime hetken hankintoja (matkalaukku, läpinäkyviä muovipusseja nesteiden (shampoot, hajuvedet yms.), tarvittavat lääkkeet yms.yms) ja tavaroiden kokoamista (kannattaa kerätä matkalle mukaan lähteviä tavaroita yhteen paikkaan heti kun vain ajatteleekin, että ”tuokin pitää ottaa mukaan”, niin se ei jää matkasta). Harkintaa kannattaa kuitenkin käyttää – kaikki ei mahdu mukaan, vaikka haluaisikin. Perillä matkalaukkua pitää jaksaa nostella ja kuljettaa itse käsimatkatavaroiden lisäksi.

Oman ajattelemisen aiheensa antoivat matkalle mukaan tarvittavat kroonisen sairauden vaatimat reseptilääkkeet. Miten saada apteekista puolen vuoden lääkkeet ulos (esim. kalliit korvattavat lääkkeet, joita saa vain kuukauden annoksen kerralla, muita lääkkeitä 3 kuukauden annoksen)? Miten viedä ne lähtötarkastuksesta lävitse? Miten kuljettaa kylmäkuljetusta vaativat lääkkeet (sellaiset, jotka voivat olla ulkona jääkaapista enintään 8h; lentokin kestää jo 6 -7 h)? Siinä kysymyksiä, jotka vaativat vastausta. Ei muuta kuin etsimään vastauksia netistä. Enpä paljon kostunut siltä saralta. Nettikeskusteluissa käsiteltiin lähinnä pikkulasten lääkkeiden viemistä lentokoneessa lomamatkalle liittyen siihen, kuinka lähtöselvityksessä oli ”kylmäkallet” poistettu kassista, vaikka nesteitä saa olla litran verran käsimatkatavaroissa.  Finnairin sivustoltakaan ei löytynyt mitään selventävää tietoa. Ainoa tieto oli, että lääkkeet pitää viedä käsimatkatavaroissa alkuperäisissä pakkauksissaan (tarkoittaa käytännössä sitä, että niissä on se pieni reseptilappu kiinni).

Kylmä hiki alkoi pusertua otsalle.

Samaan aikaan piti etsiä tarpeeksi pientä kylmälaukkua (sellaista, joka mahtuu käsimatkatavaroihin; ei sellaista, joka otetaan mukaan picnicille tai autoon), mutta niistäkään ei kovin suurta tarjontaa ollut – tuskin lainkaan. Sen sisälle piti vielä mahtua ne ”kylmäkallet”. Sattumalta löysin sopivan kokoiseksi osoittautuvan kylmälaukun Clas Ohlssonin kivijalkamyymälästä (< 10 €). Perinteisten kylmäkallejen sijaan päädyin hankkimaan kylmägeelipusseja (300 ml) (esim Motonetistä löytyy kalastukseen tarkoitettuja eco-jäägeelipusseja),  jotka voi pakastimessa jäädyttää. Paremmaksi vaihtoehdoksi lopulta osoittautuivat K-Marketin kemikaliopuolelta ostetut pienet Care-kylmä/lämpögeelipakkaukset. (Mainostamista hyvän asian puolesta kaikille tietoa janoaville!).

Onnekseni käyttämäni apteekin apteekkari oli fiksu mies ja neuvoi, että minun kannattaa hakea Kelasta puolen vuoden korvattavuutta lääkkeilleni (koska olen vain puoli vuotta vaihdossa). Näin minun ei tarvitsisi lähteä prosessiin, jossa ensin maksan omasta pussistani sen määrän, joka menee ylitse sen määrän, jonka normaalisti saisin ulos apteekista, jonka jälkeen pitäisi hakea ylimenevästä määrästä korvaus takaisin Kelalta. Minun tapauksessani kyse muutamasta tuhannesta eurosta, joten apteekkarin neuvo oli kultaakin kalliimpi. Käynti Kelassa henkilökohtaisesti ja prosessi laitettiin käyntiin. Odottelin Kelan päätöstä. Päätöksen tultua uusi reissu apteekkiin, jossa varmistettiin Kelan päätös puhelinsoitolla ja homma valmis. Lisäksi pyysin varmuuden vuoksi apteekissa tulostamaan resepteistä kopiot samalla (kuten minua oli hoitaja neuvonut tekemään; maksoi muutaman euron). Itse en kyllä tarvinnut niitä lähtöselvityksessä, mutta eihän sitä koskaan tiedä miten käy. Lisäksi olin pyytänyt hoitavalta lääkäriltä lausunnon sairaudestani ja tarvitsemistani lääkkeistä. Sitäkään en tarvinnut lähtöselvityksessä Suomen päässä – saa nähdä miten sitten käy, kun lähden kotiin täältä loppujen lääkkeiden kanssa. Lääkkeet pakkasin läpinäkyviin muovipusseihin alkuperäisine pakkauksineen käsimatkatavaroihin.

Lähtöselvityksessä kaikki vaan tarjottimille pusseineen päivineen – reseptikopioita ei tarvittu, eikä lääkärinlausuntoa, koska lääkepakkauksissa näkyivät reseptilappuset. Ja kylmälaukun kohdalla ystävällisesti kysyivät voiko sinne kurkata. No mikä ettei!
Loppu hyvin kaikki hyvin ja kivi pois sydämeltä.

Kirjoitin tässä lääkkeiden viemisestä sen vuoksi näin pitkään, koska jollakin toisella voi olla sama dilemma kuin minulla.

Posted in Uncategorized | Leave a comment