Opiskelijoiden jako eri ryhmiin tapahtuu melko pian saapumisen jälkeen pidettävän tasokokeen tulosten mukaan. Itse kertasin kielioppia, mutta kokeessa huomasin, että sanaston tuntemisella on myös suuri merkitys kokeen suorittamisen kannalta (tentissä oli ainakin minulle melko paljon vierasta sanastoa). Tasokoe koostuu sekä kirjallisesta, että puhekokeesta (ei vaikea lainkaan). Itse asiassa, vaikka koetta jännittääkin, niin turha stressata sen enempää siitä, sehän vain mittaa mille tasolle sinut sijoitetaan.
Kun kokeen tulokset ovat saapuneet ja opetus melko pian sen jälkeen pyörähtää käyntiin, niin ensimmäisen viikon aikana kannattaa kuulostella sopiiko taso itselle vai ei. Mikäli vähänkään tuntuu siltä, että taso on liian helppo/vaikea, kannattaa vaihtaa toiselle tasolle. Vaihto ON tehtävä ensimmäisen viikon aikana, koska sen jälkeen tasokurssia ei enää pysty vaihtamaan. Itse huomasin, että tasokokeen mukainen kurssi tuntui liian vaikealta niiltä osin, jotka jo etukäteen tiesin omiksi puutteikseni (kuuntelu ja puhe). Päätin vaihtaa alemmalle tasolle. Kun kävin kokeilemassa edellistä tasoa ja siitä vielä vähän alempaa, huomasin, että tasojen väliset erot ovat suuret, mutta löysin itselleni sopivan tasokurssin. Tasojen välillä ei siis voi valita itselleen sopivaa tasoa sen mukaan mitkä ovat omat vahvuudet ja heikkoudet kielen suhteen (jos siis puhe on heikkotasoinen niin sitä ei voi valita aloittelijoiden tasosta ja muita kursseja ylemmältä tasolta). Tasokurssi on kokonaisuus (yksi paketti, jossa ei ole eri vaihtoehtoja eri tasoista), jonka mukaan opiskellaan. Mielestäni tämä on pienoinen puute (miinus).
Jokaiselle tasolle on oma ryhmänsä, jolle on määrätty oma luokkahuone. Joillakin ryhmillä voi olla sama opettaja, mutta pääsääntöisesti opettajatkin ovat eri opettajia. Opiskelua on päivittäin kahdeksasta puoli kahteentoista, jonka jälkeen opiskelijat menevät kampuksen eri kanttiineihin ja ruokapaikkoihin syömään lounasta. Silloin tuntuu, että koko kampus on liikkeellä.
Opetus tapahtuu kiinaksi ja joko ymmärrät tai et mitä opettaja puhuu. Se on myös yksi mittari siitä, onko taso sinulle oikea vai ei. Harvoin opettaja selventää sanomistaan englanniksi, mutta joskus kuitenkin. Jos oppilaat eivät ymmärrä jotain termiä, ainakin jotkut opettajat pyrkivät avaamaan sen kiinankielellä. Opettajat ja heidän opetustyylinsä ovat erilaisia, kuten meillä Suomessakin. Kurssin alussa opiskelijat aika usein kyselivät toisiltaan esim. kotiläksyistä kun emme aina ymmärtäneet mitä tuli läksyksi.
WeChattiin perustettiin tasokurssille oma ryhmä keskinäiseen viestittelyyn. WeChat on myös opettajien yhteydenpitoväline esim. kotitehtävien jättämistä varten tarvittavien linkkien lähettämiseen tai PPT kalvojen jakamiseen sekä muun informaation lähettämiseen. Siellä myös oppilaat voivat esittää opettajille kysymyksiä jos on ongelmia.
Se mitä kritisoimme esim. puheopettajan kohdalla oli se, että emme koskaan saaneet palautetta lähettämistämme tehtävistä, mutta siitä huolimatta jouduimme tekemään ne joskus uudestaan, vaikka emme tienneet mikä niissä mahdollisesti oli pielessä. Se oli välillä turhauttavaa. Tästä saatoimme antaa palautetta opettajista tehtävässä arvioinnissa kurssin loppupuolella. Comprehensive reading – opettaja puolestaan oli sekä ihmisenä, että opettajana a i v a n m a h t a v a persoona. Kaikki pitivät hänestä, koska hän selitti, vaikka kuinka monta kertaa, jos jokin asia ei ollut selvä oppilaille ja lopuksi vielä kysyi omaan hidastelevaan tapaansa pilke silmäkulmassa 明 白 了 吗? Tämän lisäksi hän myös selitti meille mikä joissakin kirjoitusmerkeissä oli äänne- ja mikä merkityssisältö. Tällä tavalla merkkien oppiminen tuli elävämmäksi ja ne oli helppo muistaa ja oppia.
Joulun aika ei tehnyt poikkeusta opiskeluun. Vaikka Kiinassa on kristittyjä ja kaupoissa on joulukoristeita kaupan, niin länsimainen joulun vietto ei täällä näkynyt muutoin kuin siten, että asuntoloihin tuotiin muovikuuset koristeineen ja joulupukki julisteita liimattiin ikkunoihin. Tunnit jatkuivat joulusta huolimatta ihan normaalisti. Joulun lähestyessä ja sen jälkeen oli huomattavissa jonkinasteista opiskeluväsymystä opiskelijoiden joukossa. Väki väheni aamutunneilla. Tosin osa opiskelijoista vilustui, koska ulkona oli kylmä ja sisällä luokkahuoneessa oli myös kylmä – ilmastointilaite ei toiminut. Opiskelijat ja jotkut opettajistakin olivat tunneilla päällystakki päällä (kuvat eivät ole siltä ajalta)
Läksyjä ei ole määrällisesti paljon ainetta kohden päivittäin, mutta kyllä niidenkin tekemiseen iltaisin menee oma aikansa. Esim. kirjoitustunnille on joka kerraksi kirjoitettava opettajan antamasta aiheesta essee (kerran viikossa). Kaikki kirjoitustuntien esseet palautettiin opettajalle tarkastusta varten ennen lopputenttiä. Kannattaa siis tehdä esseet ajallaan, ettei tule kauheaa rypästä sitten tehtäväksi, kun kurssit alkavat olla päätöksessään. Haastavin kurssi mielestäni oli puhekurssi, koska siellä opittuja puheilmaisuja ei useinkaan käyty lävitse ennen tehtävien antamista vaan vasta jälkikäteen (jos kaikkia silloinkaan). Puheilmaisujen etsiminen tehtävien tekemistä varten oli joskus työn ja tuskan takana, koska niitä ei vaan yksinkertaisesti löydy netistä. Ei siis voinut mitenkään olla varma siitä, miten ilmaisuja käytetään. Monesti oppikirjan tehtävien tekemistä varten annettiin tunnilla myös jonkun verran aikaa ja sen jälkeen mentiin pikamarssia tehtävät lävitse. Ei kovin hedelmällinen tapa oppimisen kannalta. Siksi otin tavaksi tehdä tehtäviä jo etukäteen siltä osin kuin mahdollista. Lisäksi katsoin jo valmiiksi myös esim. lukemis-kurssin kappaleita, koska niidenkin tehtävät tehtiin melkoisen nopeasti tunnilla. Ei siinä ehtinyt kovin kauaa miettiä ja pähkäillä eri vaihtoehtoja. Kun kappaleissa on lisäksi kuitenkin jonkun verran uutta sanastoa opeteltavaksi, niin etukäteen tutustuminen kannattaa. Töitä saa siis tehdä.
Lopputentit tulevat kuitenkin eteen melko pian, vaikka aluksi tuntuu, että ne ovat jossain kaukana tulevaisuudessa. Lopputenttejä varten kannattaa panostaa lukemalla ja kertaamalla tunneilla käytyjä asioita. Lopputentit eivät välttämättä ole välitentin toistoa. Tenttien tekemistä helpottaa myös, jos on tehnyt joka kerraksi annetut tehtävät, lukenut kappaleet ja opetellut kielioppiasiat. Sekä opetellut läpi käytyjen kappaleiden kirjoitusmerkit.
Meillä ei ollut kovinkaan paljon pistokokeita merkeistä, mutta sekä väli – että lopputenttiin tulee ”merkkisulkeiset”, joten kirjoitusmerkit kannattaa opetella hyvin ja harjoitella niiden kirjoittamista. Merkkejä on paljon opeteltavaksi, mutta niistä kysytään kuitenkin vain ehkä noin 5 -10 % tenteissä. Opeteltavia merkkejä kertyy eri aineista yhteensä hyvinkin 500 ja ylikin / tentti.
Voitko kuvitella, että Suomessa osa luennosta käytettäisiin esim. jouluenkelin taittelemisen opetteluun? Kiinassa sekin on mahdollista. 
Puheopettaja ihastui opiskelijatovereille jouluna tekemääni paperienkeliin niin, että halusi koko luokan opettelevan sen tekemisen joulun jälkeen. Heillä kun Kiinassa ei ole sen kaltaisia juttuja, niin hän oli aivan ihastunut siihen.
Korealaistyttö puolestaan teki koko luokalle Petteri Punakuonon pää -joulutervehdyskortin. Comprehensive opettaja taisi olla ainoa opettajista, joka jakoi kaikille oppilaille joulukortin.
Me puolestamme teimme jokaiselle opettajalle kiitoskorttikollaasin.
Meidän tasoryhmämme koostui japanilaisesta, costaricalaisesta, malawilaisesta, zimbabwelaisista, irlantilaisista, liettualaisesta, saksalaisesta, venäläisestä, korealaisista ja suomalaisesta opiskelijoista. Ryhmähenki oli todella hyvä ja auttavainen. Itse viihdyin ryhmässä ja sopeuduin ryhmään hyvin heti siitä lähtien kun liityin ryhmään (iästäni huolimatta). Tunsin kuuluvani joukkoon.
Joidenkin opiskelijatovereiden kanssa kävimme läheisessä ostoskeskuksessa shoppailemassa ja vierailimme Kesäpalatsissa.
Kukaan ei opasta mitä toimistossa tapahtuu tai miten siellä on toimittava. Sitä vain havainnoi miten edellä olevat toimivat ja miten homma hoituu. Asumisesta käteisellä maksettavan pantin 300元 ja vuokran (mikäli maksat koko asumisajan vuokran kerralla – käteisellä) maksukuitti on pantava talteen, koska sillä ”lunastetaan” pantti lähtiessä.
Mikäli et asu ISO rakennuksessa saat lopulta käteesi lapun, jossa määritellään missä rakennuksessa asut (kaiketi?). Lapun annat sitten sen rakennuksen, jossa tulet asumaan, vastaanottovirkailijoille. He tarvitsevat passikuvasi omaa rekisteriään varten (kansiot, joissa jokaisen rakennuksen asukkaista on henkilökortti). He antavat sinulle huoneesi avaimen ja mahdollisesti kantavat laukkusi sinne. Päästä pyörällä allekirjoitat vielä huoneessasi eteen annetun kalustoluettelon, joka mennään pikavauhtia lävitse. Tuskin ehdit miettiä (tai ymmärtää) mitä lapussa luki (tietysti kiinaksi).
